Joulu taputeltu, häät lähenee!

Morsiamessa alkaa pikkuisen näkyä pientä häästressiä.. Paljon on viimeaikoina tapahtunut, paljon on tehty ja paljon on vielä tekemättä. Joulu hidasti hääaskareita ja keskittymistä häihin.
En jaksanut tänä vuonna panostaa jouluun juuri ollenkaan ja menin lahjojen kanssa varmaan ekaa kertaa helpomman kautta. Meillä on ollut siis jo useamman vuoden sisarusteni kanssa sopimus että ostetaan vain kummilapsille joululahjat, molemmilta sisaruksiltani minulla on siis 1 kummilapsi. No eihän me olla voitu siinä lupauksessa tähän asti pysyä kertaakaan vaan joka vuosi on jotain pientä ostettu muillekkin lapsille, kuin myös vanhemmille. Mie siis rakastan joulua ihan äärettömästi, sellainen ihana kupliva fiilis tulee koko kroppaan kun kuuntelee jazzahtavia joululauluja, koristelee ja siivoilee kotia, kattelee pihalle kun siellä alkaa pimentyä iltaa kohden ja kynttilät! (äläpä nainen huijaa itseäsi.... jätit tahallasi listaamatta punaviinin ja suklaan...) Mutta tänävuonna ei vaan jaksanut. Noh, ostin siis kerrankin vain kummilapsilleni joululahjat ja vein sisaruksille ja vanhemmille + parille ystävälle joulukynttilät. that's it. Toki J:lle ostan jotain pientä. :)

Mitähän kaikkea tässä ajassa on taas ehtinyt tapahtumaan.. Paljon kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan juuri  mitään. Saatiin varmistus meidän tulevasta kanttorista, mutta emme valitettavasti saaneet sitä kanttoria josta esitin toiveen aikoinaan. Noh, eipä se mitään. Mun pitäisi ottaa meidän kanttoriin yhteyttä, ja kysyä että kuinka tiukka hän on kappaleista joita soitetaan kirkossa. Nimittäin mulla on erityinen toive sisääntulomusiikiksi, mitä en tässä vaiheessa vielä paljasta. Kuitenkin, mikäli kanttori ei tätä soita niin aivan ihana mahtava ihminen johon olen aikanaan töissäni tutustunut, oli mahdollisesti tämän soittamisesta kiinnostunut. Hän myös esittää kirkossa jonkin biisin, jota ei olla tosin vielä valittu.

Mun hääpukuni osaset alkavat olla pikkuhiljaa paikallaan, mulla on huntu, mekko, vannehame, kengät (sisälle), useampi neule ja huivi hartioille, hiuksiini tulevat kapistukset ovat matkalla, korut..

Mun meikkaaja ja kampaaja on varattu, kävin pari viikkoa sitten koekampauksessa. Jos sitä nyt koekampauksena voi edes pitää, sain kauhean tukkakriisin ja avauduin ihan huolella kampaajallani facebookissa, sovittiin vain kampaajani kanssa että menen näyttämään pehkoani ja hän saa siitä etukäteen jotain käsitystä ja voi vähän suunnitella. Toki hän teki myös sen kampauksen, mutta eihän se vastaa lähellekään totuutta kun siitä puuttui vielä montamonta oleellista osasta. ;) Mutta mulla on tosi mahtava kampaaja, mainittakoon se etten ole siis koskaan ennen häntä tavannutkaan vaan ollaan keskusteltu facebookin välityksellä.
Myös meikkaajani kanssa ollaan keskusteltu facebookissa ja yhdessä vähän sumplittu että millainen meikki mulla on toiveena, millainen iho mulla on ja muita oleellisia pikkujuttuja. Aivan ihana tyyppi on hänkin! Sovin myös äidilleni ja siskolleni samoille tyypeille meikkauksen sekä hiustenlaiton. Täytyy vain säädellä aikataulut kohdilleen ettei mennä aivan ristiin. Ikävästi kun kampaajamme on hervannassa ja meikkaaja on pyynikillä niin välimatkaahan tuossa on jonkin verran, täytyy vain luottaa siihen että meillä on autot käytössämme. Toki koska mulla on itselläni meikkaus viimeisenä, se on mulle tosi huojentavaa koska mie voin siirtyä sitten meikistä suoraan kirkkoon ja mulla on siinä myös pieni varoaika jolloin saan hengähtää ja valmistautua vihkimiseen. :)

Menua olemme suunnitelleet yhdessä vanhempieni kanssa ja se alkaa olla jotakuinkin kivassa vaiheessa! :) Mun täytyy vielä suunnitella hieman aikatauluja ja muuta sellaista jotta kaikki sujuu keittiössä mallikkaasti ja siellä tiedetään mitä milloinkin tehdään. :D

Mutta nyt kun ollaan saatu joulu jotakuinkin päätöksiinsä, voi taas rauhassa keskittyä näihin hääjuttuihin. Ja tosiaan nyt helpottaa paljon myös se, että ostin itselleni synttäri-/joululahjaksi auton!
2006 vuoden Nissan primera, nimesimme sen J:n kanssa pikariisiksi, koska se on japanilainen ja muistuttaa riisinjyvää ulkomuodoltaan. :D Mie en tälle joululle toivonut mitään lahjaksi, mutta sain silti ihania lahjoja! Suklaata, kynsilakkaa, suihkugeeliä ja yleiskoneen! Aijai toi yleiskone tulee oleen niin kovalla käytöllä ennen häitä, kun aletaan valmistella kakkuja sun muita juttuja! Arjen luksusta :D

Mitä te muut saitte joululahjaksi?

Sulhasen puku!

Instagramiinkin kävin jo heittelemssä pientä teaseria sulhasen puvusta! Mut aivan mahtavaa, sulhasen puku on siis löytynyt ja taas yksi stressinaihe vähemmän! Kutsut ovat lähteneet jo matkalleen ja ensimmäiset ilmoittautumiset on jo saapuneet. :)

Mutta sulhasen puvusta! Puku vuokrataan siis Kangasalalta, Pukuvuokraamo Kavaljeerista. Oli yllättävää, että tilat olivat omakotitalon pohjakerroksessa.  Eihän sillä periaatteessa mitään väliä ole, missä niitä pukuja sovittelee, kunhan tilat on toimivat ja vastassa alansa osaavat ihmiset. :) Näin tosiaan oli, ja sulhaselle löytyi puku joka miellytti molempien silmää. Varattu aika vähän venähti yliajalle ja seuraavat asiakkaat odottelivat jo odotustiloissa kun olimme vielä aika pahasti vaiheessa sovituksen kanssa.
Oli kyseessä sitten morsiamen tai sulhasen pukusovitus, mielestäni nuo sovitukseen varattavat ajat ovat aivan liian lyhyitä. Itseäni ainakin ahdistaa se kiireen tunne kun sovitusaika on yleensä sen suunnilleen tunnin. Meillä oli mielestäni sulhaselle varattua aikaa 1h, mutta kyllä meillä meni ihan heittämällä se vähintään 1,5h. Eli ainakin 2h saisi mun mielestäni varata aikaa, varsinkin jos ei ole tarkkaa suunnitelmaa siitä millaista pukumallia ollaan etsimässä.
Tuossa 1h ajassa ei nimittäin tosiaan ehdi etsimään kuin ehkä sen puvun mallin ja korkeintaan värit siihen, mutta sitten kun aletaan etsimään taskuliinoja ja kaulahärpäkkeitä, kalvosinnappeja ja sopivia kenkiä ja varsinkin liivejä, niin tuo 2h menisi aivan heittämällä. J ei edes sovittanut muuta kuin yhtä pukumallia (onneksi löytyikin ihan alussa sopivat!) mikä ehkä itseäni harmittaa siinä määrin, kun olisin kuitenkin mielelläni nähnyt muitakin pukumalleja J:n päällä kuin tämän yhden mallin. Suurin aika menikin siihen kun etsimme pukuun sopivaa liiviä ja noita muita asusteita.

Mut hei summa summarum, miehelle löytyi aivan mahtava puku ja voin ehdottomasti suositella Pukuvuokraamo Kavaljeeria! :)

Loppuun vielä:

Meillä oli ajatuksena lähteä käymään kotipuolessani joulukuun puolivälillä, samalla kun kummityttöni viettää synttäreitään. Samalla reissulla oli tarkoitus suunnitella mm. menua koskevia yksityiskohtia vanhempieni kanssa. Ikävästi juuri sille viikonlopulle mulle itselleni sattui työvuoro ja kun vapaita viikonloppuja meikäläisellä on vain 2/kk, ja joulukuun toinen vapaa vkl oli jo varattuna, jouduimmekin tekemään extempore päätöksen ja lähtemään reissuun jo viimeviikonloppuna. Oli kieltämättä raskas ja aivan liian pitkä reissu kaikkine ajamisineen, mutta kyllä se oikeasti kannatti käydä. Menuakin saimme taas rykäistyä kivasti eteenpäin! :) Viime kerrasta on aivan liian pitkä aika ja kotona päin oli kyllä niin paljon kaikki taas muuttunut ja sisarusten lapsista oli tullut jo niin isoja!

Käy kurkkaamassa mun instagramista teaser sulhasen puvusta ;) Käyttäjä: somedaybridewillsayido

Asusteet - Kengät

Puhutaanpa hetki kengistä. Itsehän voin ihan suoraan myöntää että rakastan kenkiä. Jos mulla ei ois mitään kontrollia asian suhteen, niin meidän kaapit tursuaisi enemmän kenkiä kuin vaatteita. Mun kenkiä on joka paikassa. Lenkkareita, tennareita, saappaita, nilkkureita, kiilakorkkareita, stilettoja, tolppakorkoja.. etcetc. Eli jotenkin voisi kuvitella että mulla ois joka tilaisuuteen kengät, tai vähintäänkin niiden etsiminen olisi helppoa. Päin vastoin. 

Mulla on joulukuuhun asti aikaa siis löytää kengät, niiden täytyy olla mukana siinä sovituksessa, kun menen sovittamaan mekkoani muokkausta varten. Jos kenkiä ei silloin ole, ei voida tietää tarkalleen kuinka paljon mekkoa täytyy lyhentää. 

Kenkien löytämisen vaikeus piilee muutamassa tekijässä jotka on oikeasti aika tärkeitä kriteerejä itselleni: 

1. Korko saa olla maksimissaan 5cm

2. Kengissä pitää olla "WAU" -efekti (ainakin mulle täytyy tulla se!)

3. Kenkien pitää olla hintaluokaltaan alle 80€

4. Lestin pitää olla tarpeeksi leveä

5. Kärjen pitäisi olla mielellään pyöreä

Ei luulis, että nää kriteerit on niin vaikea täyttää, mutta niin vain tuntuu olevan. Toissapäivänä satuin käymään UFF:in 3€ päivillä, ja thataa löysin sieltä kaksi paria kenkiä. Tämähän ei ole minulle mitenkään uusi juttu, sillä minä löydän kyllä aina kenkiä, kuten yllä sanoinkin. Kerronpa näistä kengistä hieman lisää

1. Valkoiset, 8cm koron kengät, aavistuksen terävällä kärjellä. Käyttämättömät. 
2. Helmiäishohtoiset liilat, ehkä 1cm korko, samanlainen kärki. Todella käytetyt ja toinen kanta hieman rispaantunut.

Kummatkaan kengissä eivät saaneet minussa sellaista WAU -efektiä, enkä varsinaisesti ihastunut niihin. Päätin kuitenkin napata molemmat kengät matkaani, ja ottaa ne projektin alle ja katsoa mitä niistä tulee, jospa saisin aikaan jommasta kummasta parista sen parin jonka kanssa astelen alttarille ja juhlin hääni! Mikäli en, niin mun varasuunnitelma on käydä ostamassa chantanan valkoiset tanssikengät. Lopputuloksen kenkien suhteen kerron myöhemmin, sillä koitan pitää häidemme yksityiskohdat piilossa siihen saakka, kunnes häämme ovat onnistuneesti takana päin. :) 

Joko sulla on hääkengät? Mitä sä odotat/odotit hääkengiltä? Onko sulle yksityiskohdilla merkitystä vai onko tärkeämpää että ne ovat vain mukavat jalassa? :) 

100 päivää jäljellä!

No siinäpä se taas tuli, kamalaa miten nopeeta tää aika menee!


Eli eilen pamahti kalenteriin päivä, jolloin on jäljellä enää 100 päivää, ja vihdoin lähtivät lähes kaikki kutsut matkaan! Vielä muutama kutsu on toimittamatta, koska ne annetaan joko suoraan käteen tai postitetaan kunhan saamme osoitteen. Ensimmäiset kutsut lähtivätkin jo maanantaina matkaan, ja ovat mitä ilmeisimmin jo saapuneet perille määränpäähän sillä ENSIMMÄISET ILMOITTAUTUMISET saapuivat puhelimeeni! Ooh tämä on niin jännittävää etten meinaa pysyä nahoissani, aivan huippua!

Mitäs kaikkea muuta olemme saaneet viimeaikoina hoidetuksi?

Kutsut vihdoin valmiit
Olen väsännyt heittokimpun!
KENGÄT (kirjoitan näistä oman postauksen)
Tänään olen aamun aloittanut askartelemalla häiden avustajille rannekukat :)
Olen ostanut häälaukun
Mun pukuni on kotona!
Ollaan myös väsätty söpöjä mini-pompomeja
Menusta alustavia suunnitelmia

Koska kutsut eivät ole vielä kaikki löytäneet perille, ja lukijoissani on myös sellaisia henkilöitä jotka sellaiset tulevat saamaan, en vielä tässä kohtaa halua spoilata heille kutsujamme.

Tulevana lauantaina menemme myös vihdoin sovittamaan ja metsästämään sulholleni pukua! Ihanaa!

No mitäs kaikkea on siis vielä tekemättä? Aivan liikaa. Koristeissa on vielä kovasti värkättävää, menu pitää laittaa kuntoon, asusteet hääpäiväksi on vielä osittain vaiheessa. 

Tähän kaikkeen kiirukseen toki pitää lisätä vielä joulu ja uusi vuosi väliin! Toisinaan tuntuu siltä että mun pää lahoaa kaikkeen tähän ja kaikki stressi purkaantuu kerralla johonkin ihan pieneen asiaan. Tunnen siis ajoittain olevani melko bridezilla ja muutamat lähipiiristäni ovat sen päässeet valitettavasti jo kokemaankin. Please tell me that I'm not the only one! :D 

Onko lukijoissa ketään joiden hääpäivä alkaa lähestyä yhtä kovaa vauhtia ja tuntuu että kaikki on kesken? Mielelläni kuulen muidenkin avautumista asiasta, sillä vertaistuki on ihan parasta ja helpottaa! Mulle voi laittaa suoraan sähköpostiakin ja vaikka kommenttiin heittää viestiä että hoksaan käydä lukemassa! :) 

Hello Love -muistelut

Viimelauantaina vietettiin Tampereella tapahtuma Hello Love ja sitähän tässä postauksessa pyöritellään. :) Pitemmittä puheitta siis asiaan.

Sisällä oli ihan mukavasti jalkatilaa. :)

Olin ilmoittautunut jo aaaaaajat sitten ja pääsin nauttimaan toisen morsiusneitoni I:n kanssa pienestä huviajelusta Starlimoun kyydissä muiden bloggareiden kanssa. 

Tällainen oli meidän päheä kulkupeli!

Kuski ajelutti siis meitä Tampereen kaduilla ja puhetta oli koko matkan ajan. Tykkäsin kyllä kovasti ajelusta mutta kuitenkin viimeiseksi ajatukseksi jäi se, että vaikka limusiini on toki melkoista luksusta ja tämä oli kiva kokemus, niin kuitenkaan omaksi hääautokseni en moista haluaisi. Häämekon kanssa tuonne sisälle ahtautuminen ei olisi todellisuudessa yhtään helpompaa kuin tavalliseen autoon ahtautuminen, todennäköisesti jopa vaikeampaa. Mutta kuitenkin kuten sanoin, kokemus oli hauska ja jos tulee tilaisuus päästä uudelleen kyytiin niin en toki jättäisi menemättä. ;) 

Hyvin sai limusiinin ikkunasta kuvattua kauniit maisemat :) 

Kiertoajelun jälkeen pääsimmekin itse tapahtumaan!

Tapahtumassa olikin vähän kaikenlaista, tapahtuman alussa oli todella kova ryysis ja porukkaa oli niin paljon että oli vaikea jutella näytteilleasettajien kanssa, saatika sitten ottaa kuvia. Kiertelimme I:n kanssa paikat ja ihmettelimme ehkä n. tunnin verran. Lähdimme käymään lounaalla jonka jälkeen I lähti omiin puuhiinsa ja minä palasin tapahtuman pariin. Takaisin päästessäni olikin paljon rauhallisempaa ja sainkin ihan rauhassa jutella muutamien näytteilleasettajien kanssa vähän enemmän. 

Jotta postaukseeni ei tule kovia listauksia, en kerro erikseen jokaisesta näytteilleasettajasta vaan näet ne täältä. Päällimmäisenä mieleeni jäivät pitopalvelu muru, pukuvuokraamo kavaljeeri sekä BeautyPark. Toki nämä kaikki olivat kaikki sellaisia jotka mielessäni pyörivät siitäkin syystä, kun ne vielä meiltä puuttuvat! :) 

Tässä vähän yleiskuvaa tapahtuman rauhoituttua. :) 

Kavaljeerin pisteellä sai pukea kaverin!
Tämä oli mun mielestä tosi hauska,
koska toi tapahtumaan jotain konkreettista tekemistä. :)
Mitäs tykkäät?

Something gold-pöytä :) 

Tapahtumassa oli myös kauneimman kimpun äänestys, lopuksi kimput huutokaupattiin. :)
Arvatkaapa kuka huusi itselleen tuon vasemman.. ;) 

Ennakkoon ilmoittautumalla sai myös tällaisen söötin pastellisävyisen hää-ämpärin joka sisälsi ohjeita ja näytteilleasettajien mainoksia ja glitteriä! :) 

Tässä tämä kimppu nyt koristi olohuonettamme,
laitoin sen kuitenkin lopulta makuuhuoneeseen roikkumaan katosta ja katson kuinka sen käy.

No, mitä jäi päällimmäisenä muistiin?

Toki tapahtuma oli hauska ja siellä oli paljon kaikenlaista. Tila ei ollut mitenkään äärimmäisen suuri eikä sinne paljoa mahtunut näytteilleasettajia. Olisin kuitenkin ehkä itse kaivannut enemmän paikallisia toimijoita, paikallisia pitopalveluita, juhlatilojen esittelijöitä, hääpukuliikkeiden esittelijöitä, sormusliikkeiden esittelijöitä, enemmän kukkakauppojen esittelijöitä ja kauneushoitoloiden esittelijöitä. Eli siis kaikkea vähän enemmän, nyt jäi vähän tuntuma että kaikkea oli vain sen yhden firman verran ja tapahtumassa ei oikein päässyt vertailemaan eri tarjouksia tai tutustumaan eri toimijoihin.  

Jäin myös pohtimaan noita kimppuja, tuo kimppu jonka huusin on tosi upea ja ihana, mutta jäin kuitenkin harmittelemaan sitä, että koska nuo ovat aitoja kukkia niin eihän tuo kauaa säily. Kun pääsin kotiin niin olihan se jo melko nuupahtanut. Jos tämä olisi ollut kestokimppu, tästä olisi varmasti tullut heittokimppuni. :) 

Yläkerrassa järjestetty käytettyjen hääpukujen myynti oli tosi kiva juttu! Vaikka itselläni jo puku onkin, niin tottakai piti käydä vähän kurkistelemassa niitä kauniita pukuja. ;) 

Lopuksi tapahtumassa järjestettiin vielä hääpalveluiden Happy Hour. Odotin että tämä olisi ollut enemmänkin näytteilleasettajien happy hour, jolloin vielä paikalla olevat saavat suurempia tarjouksia.. mutta se ei ollutkaan ihan sellainen. Tämä olikin enemmän tyyliä: 

• Nopeimmat kolme miestä saavat pussilliset parranhoitotuotteita
• Nopeimmat kätketyn kirjekuoren löytäjät saavat liput teatteriin
• Nopein hakija pääsee ilmaiseksi kokemaan pakohuonepelin

etc etc. 

Eli ei lainkaan sitä mitä odotin. :D 

Postaukseeni tuli nyt ehkä paljon kritiikkiä, mutta kuitenkin tapahtuma oli kokonaisuutena tosi mukava ja menisin kyllä uudestaankin! :) 

Olitko itse paikalla? Mitä pidit tapahtumasta?

Häätapahtuma Hello love!

Viimeviikonloppuna taas tapahtui, siis Love me do -messut Helsingissä! Kävitkö?

Itse en valitettavasti päässyt paikalle ikävän 10h työvuoron takia, ja myönnettäköön että kyllä hiukan harmittaa kun olen selaillut kuvia muiden bloggaajien instatileiltä... 

No mutta jotten ihan harmitukseeni tätä pohjausta perusta niin käännetäänpä kelkkaa. Tänäviikonloppunahan nimittäin järjestetään Tampereella Hello Love jonne olen siis ilmoittautunut jo aaaaaaikaa sitten ja olen järjestänyt itselleni viikonloppuvapaan jotta voin mennä sinne häähumuilemaan! Oon niiiiiin innoissani! 

Viimeviikolla tapahtuman ohjelma julkaistiin ja jopas alkoi poksahdella mielenkiintoisia juttuja sieltä! 

Tästä ohjelmaan!

Erityisesti odotan jännityksellä tuota hääpalveluieden Happy Hour-hetkeä, ihan viimeiseen asti pidetään jännityksessä että mitä siellä on!

Oletko tulossa Tampereelle 13.10?  Tuutko Hello loveen? 
Ja hei, tiesithän että Hello love on kävijöille ilmainen tapahtuma? 

Nähdään siellä! 

Sormus!

Olen jossain aikaisemmasa kirjoituksessani maininnut, että olemme J:n kanssa käyneet selailemassa sormuksia ja erityisesti yksi näistä selaamistamme sormuksista jäi mieleemme. Toki olen omatoimisesti selannut ja ihastellut mm. näyteikkunoista ja netistä, löytyisikö kyseiselle sormukselle haastaja. Muutama potentiaalinen vaihtoehto kyllä, mutta yhtäkään tämän kyseisen sormuksen veroista ei ole tullut vastaan. 

Nyt on tilanteemme sormuksen kohdalla se, että sormus on tilattu! Kaiverruksineen! - Tähän kohtaan voitte kuvitella pienen paniikin sävyttämää innokasta kihinää. - 

No miksi tuolla on tuo sana paniikki? 

Ne jotka minut tuntee hyvin, tietää että mulla on aina pieni paniikki päällä ja sellainen loppuun asti epäilevällä kannalla oleva mieli. Varmasti I ja D tunnistavat tämän tilanteen, kun mennään alle kuukausi taaksepäin jolloin odottelin ilmoitusta opettajaltani, että saan hakea koululta tutkintotodistukseni. Ihan siihen päivään saakka hermoilin että MITÄ JOS jossain kohtaa tulee kämmi jota ei ole huomattu ja joka on vielä suorittamatta ja joka evää valmistumiseni. No kiirettähän tässä ei varsinaisesti ollut, vaikka näin olisi käynyt niin mulla olisi silti ollut joulukuun puoliväliin saakka aikaa suorittaa koulu loppuun. Onneksi näin ei ollut ja tiesin sen kyllä itsekin, en vain uskaltanut luottaa siihen. Vasta kun mulla oli paperit tiukasti käsissäni, uskalsin ottaa vastaan onnittelut valmistumisestani! :D 

Eli, myös kyseisen sormuksen kohdalla on vähän sama ajatus. Niin kauan kuin sormus on tekeillä, sitä ei ole loppuun maksettu tai se ei ole tuossa sormessa, olen taatusti epäileväinen ja hermostuksissani siitä saanko koko sormusta lainkaan häihin mennessä! 

Mutta olen joka tapauksessa todella innoissani siitä, että kuitenkin saimme tehtyä päätöksen sormuksesta ja se on ihan täy-del-li-nen! Ja lisäksi se on J:n valitsema. 

Onko kenelläkään muulla taipumusta tällaiseen hermoiluun, oletteko huomanneet sen vaikuttavan hääjärjestelyissä? Onko hermoilusta ollut enemmän hyötyä kuin haittaa? Kuulisin mielelläni kokemuksia, sillä tämä kyllä vaikuttaa omaan järjestelyyn todella paljon monessa eri asiassa ja voisin jopa ehkä jossain kohtaa kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksensa. :) 

Me so happy <3 

Vielä loppuun: 

Enää 2 viikkoa aikaa Tampereella tapahtuvaan Hello Love:en! 

Oletko tulossa, onko sulla jotain erityistä mitä lähdet tapahtumasta hakemaan? :)

Täällä tapahtuman ohjelma!

Ollaan kuulolla! 

With love -muistelut

Parisen vikkoa sitten vietettiin ihana päivä upeassa Vanajanlinnassa! Siis todella upea paikka, jos et ole koskaan käynyt niin suosittelen lämpimästi! Matkasimme sinne toisen bloggaajatytön kanssa ja juttua riitti sekä meno- että paluumatkan ajan. :D 

No mitäpä siellä Vanajanlinnassa oli? 

Olimme sen verran hyvissä ajoin paikalla, että meillä oli hyvin aikaa käydä kiertelemässä ja kuvailemassa paikkoja ennen kuin paikat täyttyvät ihmisistä. 

Sisälle oli luotu ihana vihkipaikka, tämä kuva on otettu alttarilta tulosuuntaan päin. 

Tässä kuva itse alttarista.

Vihkikaareen kiinnitettyjä kukkia, tuoksu oli ihana! 

Tämä ihana pöytäasetelma on a'la Juhlahumua!
Takana näkyy yllä mainittu vihkipaikka <3 

Simppeli ja kaunis kattaus! :) 

Tilaisuus alkoi n. klo 11 korvilla, kun Vanajanlinnan edustaja esitteli meille hieman paikan historiaa ja kertoi meille yleistä tietoa Vanajanlinnasta ja sen ympäristöstä. 

Kun keittiöstä tuli meille ilmoitus että pöytäkattaukset olivat valmiit, pääsimme porukalla katselemaan ja kuvailemaan eri juhlasuunnittelijoiden suunnittelemia pöytäkattauksia ja saimme pienen hääpukunäytöksen, malleina toimivat Miss Suomi finalistit, kauniita tyttöjä ja ihania pukuja! 

Näitä kuvia selaillessa tulee sellainen tunne, että mä taidan tykätä kovasti näistä kukka-asetelmista :D 

Do what you want 'cause a pirate is free, you are a pirate! Yarr!

Tykkään tästä kovasti, herkkää!

Tämäkin on tosi kaunis, yksinkertaisuudessaan <3 

Meitä lahjottiin myös tällaisilla ylläripaketeilla ;) 

Finalistien poistuttua paikalta meitä kehoitettiin ryhtymään aivan mahtavalle Mika Jokelan valmistamalle lounaalle! Itse olen siis todella nirso vähän kaiken suhteen, mutta kyllä nautin! Todella herkullinen lounas! :) 

Ah, en voi tarpeeksi hehkuttaa tuon lounaan ihanuutta, mutta jatketaan eteenpäin. 

Tuhottuamme lounaat lautasiltamme, lähdimme rauhaksiin siirtymään kohti juhlatelttaa jonne näytteilleasettajat olivat laittaneet pisteensä valmiiksi, ja meille oli varattu aikaa kierrellä ja jutella näytteilleasettajien kanssa ennen kuin tilaisuus avattiin muulle yleisölle. 

Say it with a cake :) Ihana herkkupöytä!

Lopuksi saimme vielä opastetun kierroksen Vanajanlinnan tiloissa, pääsimme kurkistamaan mm. hääsviittiin ja salakapakkaan. ;) 


Tässä vielä muutamia ympäristöstä otettuja kuvatuksia :) 

Yksi mahdollisuus vihkipaikaksi, tämä toki oli koristelematon, mutta kuitenkin koristeltuna olisi varmasti ihana!

Takana on itse Vanajanlinnan hotelli, ja polun päässä siintää koristeltu ulkovihkimiseen valmisteltu paikka! Ajatelkaa kuinka ihanaa olisi tässä tallustaa kesällä kukkameren keskeltä suoraa polkua ulkoalttarille! Oiiii... <3 

Tässä on tästä alttarista lähempää kuvaa. :) 

Tällaisten kanssa tulin lopulta iltapäivällä kotiin, 

ja tässä ne on kaikki leviteltynä lattialle :D 

Hei! ennenkuin päätän tämän postauksen, muistuttelen että ihan pian Tampereella on tapahtuma Hello Love! Muista tulla paikalle! :) 

Täältä tapahtuman verkkosivuille

Siispä ensikertaan!

Juhlajuomien haku, hitit ja hutit.

Reissu saatiin tehtyä, pääsimme turvallisesti ja (lähes) ehjänä kotiin. Pieniä tapaturmia sattuu lähes jokaisella reissulla, varsinkin minulle. Onneksi tällä reissulla kolhaisin vain vasemman jalan etuvarpaani siihen malliin että varpaan kynsinauha repesi pikkumatkalta. Not a big deal neeh.

Noniin, aloitellaanpa sitten itse juttua. Perjantaina olin ennalta viisaana ottanut töistä vapaapäivän ja oli ihanan stressitöntä touhuilla se aamu ihan rauhassa ja laittaa kaikki kuntoon. Kissojenhoito-ohje J:n pikkuveljelle, kissoille ruokaa, vessan putsaus, mukaan lähtevien tavaroiden checkkaus. All good let's go! Onnibussilla helsinkiin, pikainen kaupassakäynti, take away -kahvi ja ratikalla terminaalille. Terminaalissa jonottelimme check in itsepalvelujonossa, kun siihen tuli joku terminaalityöntekijä ja kehoitti meitä seuraamaan häntä niin pääsemme nopeammin laivaan. Lievän hämmennyksen vallassa lähdimme siis seuraamaan tätä kaveria ja hän vei meidät suoraan portin vieressä olevaan koppiin ja tulosti meille hytti-/maihinnousukortit ja ojensi matkan ohjelman sekä toivotteli hyvää matkaa jonka jälkeen me pääsimme siirtymään laivaan ja etsimään hyttiämme.
Tämähän on varmaan aika normaali toimintatapa terminaaleissa, mutta me ei olla kovin tottuneita matkaajia ja tämä tuntui ihan VIP-kohtelulta. :D

Painelimme siis laivaan suoraa matkaa ja aloimme etsiskellä hyttiämme, meille oli varattu deluxe-hytti kannelta nro 11, mie kyllä tykkään noista deluxe-hyteistä, varsinkin kun niihin kuuluu se buffet aamupala. Vaikkakin olen huono syömään aamuisin. Deluxe-hyteissä on myös se kiva juttu että niihin kuuluu myös sen baarijääkaapin sisältö. Sisällä on muutama limutölkkä, pari kaljatölkkiä, 2 vesipulloa (nää kannattaa säästää aamuun jos on kostea ilta :D ) sekä 2 pientä skumppapulloa! Jee!

Matkalla ollaan. :) 

Tuhosimme yhdessä toisen skumppapulloista ja asetuimme niin sanotusti taloksi. Aikamme vatuloituamme siellä hytissä ajattelimme että käydäänpä kiertämässä mestat. Kierreltiin ja mietittiin illan toimintasuunnitelmaa, missä vaiheessa käydään ostamassa tax freesta kaikenlaista ja mitä kaikkea pitää tehdä. Ajateltiin, että käydään tax freessa heti sen auettua, niin saadaan ainakin se homma alta pois ja niin tehtiin. Virhe. Varmaan kaikki muut ajatteli ihan samaa. Tai tottakai siellä oli heti jengiä ku pipoa, koska hyttibileet. Oujees.. No eipä siinä mitään, kärsittiin virheemme seuraukset ja pyörittiin siellä kaikkien muiden keskellä. Onneksi meillä oli valmis lista siitä mitä kaikkea piti ostaa laivasta ja mitä taas maista. Laivareissuja harrastava tuttava tuumasi viimekerralla nähdessämme, että jos ostaa juomat viron reissulta, miedot kannattaa ostaa laivasta ja väkevät virosta. Näin me siis teimme. Neljä konttia kaljaa ja neljä konttia siideriä (ja illaksi pullo viiniä, thii). Tässä kohtaa kävi älytön mäihä, kun olimme juuri siellä viimeisten kassojen vieressä ja sattumalta se meitä lähinnä oleva kassa aukesi samaan syssyyn kun me päätimme lähteä maksamaan ostoksia. Pääsimme siis vähänniinkuin ohittamaan ne jäätävät kassajonot ja suoraan maksamaan :D

Eli tässä vaiheessa oli juhlia varten ostettu jo ekat juomat ja pahin vielä edessä!

Tax freen jälkeen kun pääsimme takaisin hyttiin, kävin suihkussa ja aloin laittautua illallista varten. Ehdin suunnilleen laittaa meikkivoiteen kun tajuttiin katsoa kelloa. "OMFG mitä! Kello on jo noin paljon eiiii kauhee kiire apua!" Oltiin varattu menomatkalle iltabuffet, joka alkoi puoli yhdeksältä ja tuossa kohtaa kello oli viittä vaille puoli yhdeksän. Pikaisesti siinä laitoin ripsarin ja kulmat kuntoon ja lähdettiin rynnimään kohti buffaa. :D Btw, oooh ootteko ikinä käyneet laivabuffassa? If you have't and you love eating, i highly recommend! (kevätrullat ja inkiväärikana, oooommmmnnn...) Tässä vaiheessa voin tunnustaa että vaikka rakastan hyvää ruokaa ja erityisesti sen syömistä, tulen täyteen aivan liian nopeasti. En ehtinyt edes kiertää kaikkia pöytiä kun totesin että "jep, palakin vielä ja tulee yli". What a shame! Noniin se siitä, buffa taputeltu, oli hyvää ja matka jatkuu!

Buffan jälkeen kun maha on täynnä ja alkaa ramaisemaan tekisi kovasti mieli painua pehkuihin, mutta eihän me sellasia maltettu vaan pakko oli lähteä katsastamaan mikä meininki on laivalla. Parit juomat ja hyttiin nukkumaan. Sehän on tunnettu homma että laivalla ne hyttibileet on aina kovimmat bileet. Valitettavasti sellaiset bileet osuivat melkein viereiseen hyttiin joten vähän oli hankaluuksia saada unta. Ihan järjetön huuto kaikui koko käytävällä, ja jos lukijoissa on joku joka näitä hyttibileitä harrastaa niin pliiiiiiis laittakaa se hytin ovi kiinni! Jossain vaiheessa, ehkä siinä klo 3 pintaan yöllä joku huusi näille bailaajille ja uhkasi jo soittaa jonnekkin. Niin, eihän se tietty kivaa ole kun joku överihumalassa oleva porukka huutaa niin kovaa että koko käytävä raikuu. Ymmärrettävää että jossain vaiheessa jollakin napsahtaa. :D Meheh.

Ihana aurinkoinen aamu Tallinnassa alkoi sillä kun totesimme että yön bailaajilla on tullut huono olo ja käytävän matto oli keltaisen oksennuksen peitossa.. mmm tästä olikin ihana lähteä aamupalalle. Aamupalan jälkeen ajattelimme että aikaa on ihan kivasti lähteä kävelemään, J ei olisi tosin millään jaksanut lähteä kiertelemään, äkkiä juomat ja takas laivaan nukkumaan. Käytiin kuitenkin tekemässä pieni kävelykierros Tallinnassa ennenkuin SuperAlkon ovet avautuivat. Superalkosta suoriuduttiin pikavauhdilla, onneksi oli lista valmiina! Alkosta sitten suoraa päätä laivaan.

Laivassa pohdimme sitä juomien määrää, miten tällaisen määrän saa raahattua kotiin? kaksi kaljakärryä oli jo täynnä konttijuomia ja rinkat tursusi viinilaatikoita ja irtopulloja. Ei auttanut siinä kohtaa muu kuin painua takaisin tax freen puolelle ja ostaa 2 kärryä lisää rinkkoja varten, sillä ne oikeasti painoivat niin paljon, ettei niitä olisi mitenkään jaksanut kantaa selässä. No way. Kärryt siis ostettiin ja alettiin kiinnitellä rinkkoja kärryihin. Pro tip. Jos tarvitsee käyttää kaljakärryjä, niin ostakaa jesaria rulla mukaan ja kiinnittäkää kaikki kamat niillä kärryihin niin kärryt ei leviä kesken matkan. Tämän vinkin kuulimme isältäni ja olimme tähän varatuneet, todellakin kannatti.

Loppumatkan saimme kivasti sitten vaan chillailla ja valmistautua matkan viimeiseen rutistukseen, laivasta junaan ja takas kotiin. Neljän kaljakärryn kanssa.

Laiva saapui satamaan ja koska meillä oli 4 kärryä mukana, portaat ei tulleet kysymykseenkään, vaikka J sitä ensin ehdottikin. Ehei. Odottelimme hissillä ja seurasimme kuinka aina meidän kerroksessa hissi oli ihan täynnä. Meniköhän ehkä 20 minuuttia, kun ajattelin että jep nyt kyllä riittää. Ei ehkä mikään kohtelias temppu, mutta painoin hissin nappulaa joka pysäyttää hissin matkalla ylös. Näinollen hissi nousi tyhjänä meidän kerrokseemme ja painelimme tavaroidemme kanssa tyhjään hissiin ja matkasimme ylöspäin, ja täydessä hississä takaisin alas. Jos ei olisi ollut kiire, niin en olisi näin tehnyt, mutta meillä oli aikataulu jota piti seurata ja vaarana oli että juna olisi lähtenyt ennen meitä, vaikka olimme toki katsoneet sellaisen junan joka ei ihan heti lähde.

Päästyämme laivasta suuntasimme suoraan ratikkapysäkille ja hyppäsimme kamoinemme ratikkaan. Tässä kohtaa täytyy kiittää ja pyytää anteeksi kanssamatkaajilta, sillä neljän kärryn saaminen ratikkaan oli tuskallista ja varmasti koetteli muiden matkaajien hermoja :D tosin, tämä on varmaan aika tuttua heille jotka tuota matkaa useammin kulkevat, tuskin olimme ensimmäisiä jotka sinne ratikkaan pukkaavat hillittömien viron tuliaisten kanssa. Tässä kohtaa tapahtuikin ensimmäinen ja onneksi matkan ainoa haaveri. Nimittäin kolhaisin kontin reunaan varpaani ja kynsinauhani repesi pieneltä matkalta. Noooo pikkujuttu. Ratikkamatka meni onneksi aika mukavasti ja pääsimme rautatieasemalle jolloin taas ystävälliset kanssamatkustajat avustivat meidät kärryinemme ulos ratikasta. Jes, enää junamatka jäljellä!

Junalaiturille selvittyämme saimme hetken hengähtää odotellessa että juna saapuu laiturille, ei kauaa mutta ehkä 10 minuuttia saimme istuskella ja odotella. ONNEKSI olimme siellä ennen junaa, sillä saimme puskettua kärrymme junan tavaransäilytystilaan, ihan penkkiemme taakse (tämä oli toki etukäteen suunniteltu) joten edes tämän verran saimme helpotusta matkamme loppuun. Junamatkalla pohdimme, menisimmekö kotiin bussilla vai taksilla, ja päädyimme ottamaan rautatieasemalta taksin.

Koska jälleen kerran totesimme, että näitä juomia on niin paljon, etteivät ne mahdu ihan mihin tahansa taksiin. Ilman kärryjä olisivat toki mahtuneet, mutta ne oli niin tiukkaan teipattu jesarilla, että kärryjen kahvoja ei voinut taittaa vaan ne oli pakko pitää pystyssä. Otimme siis tilataksin ja matkustimme rennosti sen kyydissä kotiin.

Ah! Olipa ihana olla kotona!

Tässä on meidän hääkaappi!

Yllä onkin sitten kuvaa meidän hääkaapin sisällöstä, ylähyllyt on siis täynnä juomia. Näyttää tosi pieneltä määrältä, kun takana olevia juomia ei näe ollenkaan, mutta olipa kyllä melkoisen tuskan takana saada ne tänne saakka!

Olettekos käyneet/aiotteko käydä hakemassa juomia, haetteko Virosta vai lähdettekö Latviaan? Meille suositeltiin Latviaa koska on kuulemma Viroa halvempi, mutta en usko että siinä ihan oikeasti juurikaan halvemmalla pääsisi. Päätimme siis itse hakea vaan Virosta, ja loput vielä Ruotsin puolelta. Lopullisen juomamäärän kerron vielä sitten myöhemmin, mutta tässäpä oli meidän juomanhakureissu. Nyt varmaan moni ihmettelee, miksei menty autolla? a) meillä ei oo autoa ja b) me tykätään tehdä asioita omalla tavalla, vaikka se vaatisi vähän aikaa. Näin kerätään niitä yhteisiä muistoja ;) Ja kaikki meni tosi hienosti ja meillä oli ainakin hauskaa!

Tässä vielä omat vinkit hääjuomien hakuun Virosta:
- Jos on mahdollista mennä autolla niin se toki kannattaa, jos ei halua mennä vaikeimman kautta kuten me. Autolla mennessä voitte tehdä tilauslistan juomista jotka toimitetaan suoraan auton viereen jolloin ne tarvitsee vain käydä itse lastaamassa autoon.
- Harvemmin tullissa pysäytellään ja kysellään juomista, mutta jos näin käy, kannattaa olla jonkinlainen todistus mukana siitä että olette menossa naimisiin ja juomat ovat juhlia varten. Meillä oli kirkon varausvahvistus tulostettuna, onneksi emme sitä kuitenkaan tarvinneet.
-Ostakaa miedot (kalja/siideri/lonkero) suoraan laivan tax freestä, ne on laivasta halvempia kuin superalkosta.
-Jos tarvitsette kaljakärryjä, ostakaa parit mustekalaremmit mukaan (maksaa ehkä 1€/2kpl) ja ainakin yksi rulla jesaria jolla voitte teipata laatikot ym. kiinni kärryihin niin pysyvät kasassa.
-Jos teillä on aikataulu (esim. junamatka edessä) kuten meillä, niin jättäkää reilusti aikaa siirtymiin jos vain mahdollista. Voi mennä helposti puolesta tunnista tuntiin päästä ulos laivasta, puhumattakaan ratikan ruuhkautumisesta.
-Tarvitsette mukaan hermoja. Paljon hermoja
-Ottakaa matkasta ilo irti! Hoitakaa pakolliset hommat alta pois ja nauttikaa loppuilta minilomasta!

Juhlajuomia?

Huii että miten jännittävää, me lähdetään 10.8. laivalle J:n kanssa ja käydään samalla reissulla Tallinnassa hakemassa juhliin juomia! Toki Latviasta haettuna olisi vielä halvempaa, mutta valitettavasti nyt meillä ei ole aikaa lähteä Tallinnan päiväristeilyä pidemmälle reissulle. 
Jotenkin mulla on sellainen tunne tästä että reissusta tulee varmasti ihan huikea ja hauska, me ei olla ikinä J:n kanssa käyty tällaisella reissulla ihan kahdestaan. Varmasti tavaraa jää sen verran vielä ostamatta että joudutaan tekemään vielä toinenkin reissu ennen häitä ;) 

Meillä on jopa suunnitelma mitä kaikkea meidän olisi tarkoitus ostaa, en vain tiedä kuinka hyvin osataan pysytellä siinä suunnitelmassa kun päästään sinne saakka.. heh. Noh, tulen kirjoittamaan postauksen tallinnan tuliaisista, kunhan kotiudumme. :)

Hommat etenee.. hitaasti?

Hei!

Pahoittelen taas hidasta postaustahtia, voisko joku lisätä tunteja päiviin että saisi jotain aikaiseksikin muuta kuin työtä?

No on tässä jotain saatu kuitenkin aikaan, sillä meillä on hääkirkko!
Jep! 

Meidät siis vihitään 16.2.2019 Aleksanterin kirkossa, ja vihkipappinamme toimii yksi erittäin rakas ystäväni kotipaikkakunnaltani! :) Meillä oli paljon puhetta siitä että haluaisimme siviilivihkimisen, mutta käännyimme sitten kuitenkin kirkkovihkimisen puoleen lähinnä käytännönsyistä. 

Aleksanterin kirkko oli Tampereen kirkoista ensimmäinen jossa olen vieraillut ikinä, ja ihastuin siihen ihan täysin. Siellä on sellaista ylvästä tunnelmaa kuin tuomiokirkossakin, mutta toisin kuin tuomiokirkko, aleksanterin kirkko on vielä kohtuullisen pieni ja juuri sopiva meille. Lisäksi Aleksanterin kirkko on edestäpäin katsottuna häikäisevän ihana, ja romanttinen! Varsinkin talvella! 

Voit käydä tutustumassa tarkemmin Aleksanterin kirkkoon kurkkaamaan tästä ja linkin takaa näet myös miltä näyttää sisällä. 

Juhlapaikkakin on varattu, alustavasti. Joten siitä toisella kertaa. ;)