Morsiusdieetti -Vai elämäntapamuutos?

En edes tiedä kuinka paljon on olemassa erilaisia dieettejä, Paleo, Cambridge, Nutrilett, munadieetti... no hohhoi. 
Mie tein aikoinaan sellaisen päätöksen, että mie en enää diettaa. En lähde enää leikkimään näillä kaikenlaisilla huippudieeteillä vaan koko elämäntavan täytyy muuttua. Ei ole keholle hyväksi jos sitä pistetään jatkuvasti stressitilaan. Koko homma lähtee siitä eletystä arjesta jossa tapahtuu kokoajan erilaisia päätöksiä oman kehon suhteen. 

"Otanko tuosta kulhosta karkin... vai hakisinko porkkanan?"

Kuva: Pixabay

No okei, suoraansanottuna mie en oo sellanen ihminen joka pystyisi korvaamaan karkit porkkanalla. Karkki on aina karkki ja porkkana on porkkana, mutta seuraavaksi se juju. Kun tuota kysymystä pohtii hieman syvemmältä, tulee esiin kysymys; 

"Haluanko mä oikeasti juuri karkkia, vai haluanko mä vaan jotain pureksittavaa?" 





Siinä on se juttu mikä ratkaisee. Joskus sitä karkkia lappaa suuhunsa vaan siksi koska se kulho on siinä vieressä ja se on helppoa mussutettavaa. Toki jos ihan oikeasti tekee mieli sitä karkkia, niin syö karkkia. Yksi tai kaksi, ei sitä koko kippoa tarvitse tyhjentää. Mutta kuinka iso osa siitä syödystä karkista saatais karsittua pois pelkästään sillä kun tiedostaa onko siinä kyseessä oikeasti karkinhimo vai halu vain mussuttaa? Ja se karkkikippo kaappiin, ettei se ole siinä käsillä kokoajan ja helppo saalis.

Tämmöinen vaihtoehto tilalle?
Kuva: Pixabay

Elämäntavoissa on kyllä paljon muutakin muutettavaa kuin tämä karkinsyönti. Mulle pomppas n. 10kg lisää painoa kun elämäntapani muuttuivat melko paljon ja samaan aikaan fyysisesti raskas työni tuli päätökseensä. Siihen jäi sitä myöten liikunta ja elämä sohvaperunana alkoi. Not goooooood. Painan tällähetkellä saman verran kuin silloin J:n kanssa tavatessamme. Seurustelun aikana onnistuin tiputtamaan vielä 10 kg lisää jotka kuitenkin hiipivät takaisin kehooni, nyt on aika korjata ryhti ja muuttaa elämää ja samalla pudottaa ne 10 kg pois, tai ainakin muuttaa se 10kg ylimääräistä rasvaa lihakseksi.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä kotoa löytyy melko kattava setti tarpeita urheiluun. Mulla on salihanskat, sisälenkkarit, treenihousut, urheiluliivit, urheilupaita, 10 kg kahvakuula, 2x4 kg kahvakuulia, jumppapallo, 2 kg voimavanne, tavallinen hulavanne, vastuskuminauha ja sellainen kuminauha jossa on käsikahvat. Näiden avulla on nyt heiluttu olkkarissa ja katsottu samalla netflixiä ja molemmilla on hauskaa kun treenataan yhdessä! 

Kuva: Pixabay

Toivottavasti mun heikko itsekuri riittää muodostamaan tästä ihan pysyvän tavan. Rankkojen 1-2h treenien jälkeen on nimittäin mahottoman hyvä olo! 

Häämekon metsästys osa 1

Häämekkoo mä metsästän....

Takanapäin on elämäni ensimmäinen sovituskäynti Morsiusgalleriassa, sekä toinen käynti Zazabellassa!

Kerron eka käynnistäni Morsiusgalleriassa. Olin varannut ajan sinne ja kaksi ihanaa ystävääni lupasivat tulla avukseni, kuten kerroinkin jo aikaisemmin. Myyjä oli töissä yksin ja jotenkin siinä vaan aina käy niin, että kun ei ole käsiä tarpeeksi niin töitä olisi useammallekkin. Liikkeessä siis ramppasi vähän väliä muuta sakkia etsimässä pukuja, puhelin soi ja myyjä joutui juoksemaan ympäri liikettä palvelemassa muita, sillä aikaa kun itse hikoilin puvuissa ja koitin muka arvostella niitä kovinkin tietäväisenä siitä mitä haluan. Todellisuudessahan siis tilanne oli se että tiesin tarkalleen millaista haluan, mutta en ollenkaan sitä mikä minulle sopii. Tilannetta ei kauheasti helpottanut se, että yksikään sovittamistani puvuista ei ollut minulle täysin sopiva, vaan aina joko kokoa liian pieni tai liian suuri... joten ihan täydellistä kuvaa puvun istuvuudesta ja mukavuudesta ei voi sovituksen perusteella saada, mikä on kyllä tosi harmi kun ollaan kuitenkin hakemassa sitä juuri oikeaa mekkoa elämän tärkeimpään päivään, ja puvussa olisi viihdyttävä koko päivän ajan. Myyjä oli  kyllä Morsiusalleriassa mukava, pirtsakka ja avulias.

Tosi ikävää että sovitusaika on vaan sen 1,5h. Mutta toisaalta, eipä se oikeastaan haitannut enää siinä vaiheessa kun aika alkoi olla lopuillaan ja myyjä sanoi että häneltä loppuu valikoima kesken. Löysin sieltä sen mitä lähdin hakemaankin, eli siis oikean mallin joka on just sitä mitä haen! Mekkoa ei lähtenyt mukaan mutta todella potentiaalinen vaihtoehto siellä oli!

Se ei kylläkään ole tämä 😉:

Tosi upea ilmeenpeitto. T. Paint

Yhtäkaikki käyntini Morsiusgalleriassa oli tosi kiva ja hyödyllinen, valikoimaa oli omiin tarpeisiini riittävä määrä ja sain koettaa puvun kanssa myös kaulakorua ja huntua jotka muuttivat puvun ilmettä yllättävän paljon! :)

Siirrytään Zazabellaan, jossa kävin saman viikon aikana ystäväni/kaasoni Minnan kanssa. Ensinnäkin myyjä oli todella ihana ja ammattitaitoinen! Sovitusten aikana tuli rupateltua kokoajan jotain ja myös hän kertoi omia näkemyksiään sovittamistani mekoista, ja sai hyvin nopeasti kiinni siitä ajatuksesta mitä mekoltani haen. Zazabellassa mekot oli järjestetty kokojen mukaan, joten sovituskappaleet istuivat päälle paremmin kuin morsiusgalleriassa joten ne myös näyttivät paremmilta. Omaan makuuni täällä oli myös ihanampi valikoima mekoista.

Ensimmäinen Zazabellassa sovittamani mekko oli upea. Niin upea että kaikki muut mekot jäivät sille kakkosiksi. Ihan totta, en olisi kuvitellut että voisin näyttää häämekossa niin huikealta, ilman juhlameikkausta tai juhlakampausta, koruja tai mitään ylimääräistä. Mekko vaatii kyllä muutamia hyvin pieniä muokkauksia, sekä hihat, mutta muutoin se oli täydellisin tähän saakka näkemistäni ja kokeilemistani mekoista. En ole varsinaisesti sitä tyyppiä että alkaisin kyynelehtiä tällaisessa tilanteessa kovin helposti, mutta liikutuin siitä mekosta. Niin surullista ettei siitä siellä saanut kuvata mekkoja, haluaisin vain tuijottaa kuvaa siitä mekosta ja huokailla sen ihanuutta!

Jos mekko on vielä hankkimatta, niin nyt vielä ehtii käydä Zazabellan Sample Salessa, hopihopi! :)

Ensi kertaan!

Looking for the dress!?

Mulla on ensimmäinen sovitusaika! MITÄ!?


Olen varannut ajan Tampereen Morsiusgalleriaan maanantaille, IIKS!

Koska kyseessä on 1. sovitus, ajatuksena on että tällä sovituksella ei vielä etsitä sitä päivän lopullista asua, toki yllätyksiä voi tulla ja saatankin löytää unelmieni mekon ja se ois sillä taputeltu. MUTTA tuskinpa, tuskinpa... Tällä sovituksella haetaan vain sitä oikeaa mallia ja mahdollisesti joitain muita pikkujuttuja, helman pituutta, kirjailuja in real life ja sen sellaista. Puvun haluaisin kuitenkin löytää käytettynä tai alennusmyynnistä, sillä en ole valmis meidän budjetilla maksamaan ihan huikeita summia mekosta joka on päälläni yhden päivän. Todennäköisesti haluan säästää pukuni enkä myydä sitä pois, joten rahaa ei tule takaisin hääpäivän jälkeen.

Sovitukseen olen valmistautunut keräämällä word-tiedostoon 7 eri mekkoa ja jokaisesta mekosta olen poiminut muutaman asian jotka mua kiinnostaa/miellyttää. Lisäksi laitan siihen word tiedostolle ihan tekstinä joitakin juttuja joita mekolta joko haluan tai mitä en missään nimessä halua. Maanantaina sitten tulostan koko lappusen ulos ja otan sen mukaan sovitukseen.

Yksin en tietenkään mene, vaan olen hyvissä ajoin värvännyt kaksi aivan ihanaa ystävääni joihin olen tutustunut vasta n. puoli vuotta sitten. Luotan näihin kahteen tyttöön kuin kallioon, erityisesti kun puhutaan pukeutumisesta, ja olen ihan superiloinen että he suostuivat tulemaan avukseni!

KIITOS TYTÖT!

Finally bride to be!

Hei vaan taas hei!

Me ollaan nyt J:n kanssa päätetty, että me mennään naimisiin talvella 2019, jos me saadaan kerättyä kasaan budjetti sitä varten.

Tarkoittaa siis sitä että me tehdään kaikki mahdollisimman halvalla, ja itse. Mun ajatuksena on tällainen Do It Yourself -meininki ollutkin ihan kokoajan kun olen hääjutuista haaveillut ja niitä suunnitellut, joten tämähän sopii minulle.

Joten tästä eteenpäin blogissa alkaa näkyä paljon enemmän sitä meidän omien häiden suunnittelua, yleisen häähöpinän sijasta! 

Lisää juttuja tulossa ihan lähipäivinä!