22.4.2018

Askarteluiltamat part 1.

Olipas hauska ilta! I must say!

Sain siis ihanat I:n ja D:n luoksemme illaksi askartelemaan näitä iki-ihania suodatinpaperisruusuja! Kaasoni M aloitti juuri samaan aikaan lomansa ja lähti Turkin lämpöön sitä viettämään, joten hän ei nyt tälläkertaa päässyt osallistuman, mutta vuorosi tulee kyllä M! En päästä sinua tästä pahasta! :D 

Jepjep, aloitimme illan kivasti pienilllä naminamislushjuomahässäköillä, jotka tekaisin meille pääasiassa mansikasta, limpparista ja alkoholista. 

Kylmääää....
Sitten aloitettiin näpertely. 
Täytyy kyllä sanoa, että en ole hetkeen kuullut enempää ärräpäitä ja turhautunutta puhinaa kuin eilis iltana! Lopputuloksena saimme n. kimpullisen ruusuja joiden ulkomuoto oli enemmän tai vähemmän kasa muotopuolisia väkerryksiä, mutta ensimmäiseksi kerraksi olen hyvinkin tyytyväinen. Oli myös fiksua aloittaa tämä koristeiden näperrys näin hyvissä ajoin, sillä tämä on oikeasti tosi aikaavievää puuhaa ja näitä ruusuja tarvitaan kyllä tosi paljon :D Totesimme myös että voisimme hieman koittaa muokata noita kaavoja, jotta yhden ruusun väsäämiseen ei menisi niin kauan aikaa, ja ne pysyisivät paremmin kasassa. Siitä siis seuraava projekti.

projekti menossa


Mutta oli kuitenkin hauskaa viettää aikaa tyttöjen kanssa, vaikka jutut oli pääasiassa tosi väsynyttä ja huonoa huumoria, mutta tämähän nyt ei ollut mitään uutta. J parka kuunteli toisessa huoneessa touhuten omia projektejaan, tai lähinnnä joutui kuuntelemaan. :D 

Loppuun sanon vielä KIITOS tytöt! En ikinä selviäisi näistä hommista ilman mun mahtavia tukijoukkoja! 


7.4.2018

Hääkimppu tekokukista?

Hääkimppu. 

Monelle tuntuu olevan äärimmäisen tärkeää, että kukat kimpussa ovat aitoja. Ei siinä mitään, onhan niissä omanlaisensa viehätys. Itse olen kuitenkin tässä kaiken pohdinnan ja pähkäilyn keskellä alkanut tuumailemaan... mitä jos tekisin kimppuni itse, tekokukista? Olen ihan kamalan viehättynyt noista suodatinpaperiruusuista ja aloin tuumailla että tekisin niistä heittokimpun, jonka jälkeen jäin miettimään "Miksi en tekisi hääkimppuanikin niistä?". - Niin, miksipä en?  

Monen muun morsiamen tavoin minäkin haluan säilyttää oman kimppuni muistona juhlistani. Aidoista kukista  kuivattu kimppu ei vaan ole jostain syystä koskaan miellyttänyt mun silmää. Ne on niin kamalan herkkiä hajoamaan ja oikeasti, eihän ne edes näytä samalta kuin silloin itse päivänä. Kuivatettu kukkahan kuivuessaan tummenee, ja usein valkoiselle käy niin että se kellastuu. Haluan oman kimppuni olevan valkoinen joten mua ehkä vähän häiritsee ajatus kuivatusta kellertävästä kimpusta. 
Tekokukista tehdyn kimpun ehdoton etu on tosiaankin se, että se säilyy samannäköisenä vuodesta toiseen. Käytännön syitä ajatellen kestokimpun etu on myös ajankohta. Hääthän ovat siis keskellä talvea ja jos vain sää sallii niin vihkiminen ja kuvat otetaan ulkona, olisi ihan kamalaa jos kimppuni nuupahtaisi kylmässä! 

Toki itsetehdyn kimpun yksi eduista on myös se, että siitä saa juuri sellaisen kuin haluaa! Minä haluan valkoiset kukat, helmiä ja sopivasti blingiä, joten iiisipiisi! Alan olla aika vahvasti siis sillä kannalla että kimppu tulee olemaan omaa käsialaani, eikä aidoista kukista tehty.


Itsetehdyn kestokimpun edut tiivistettynä:
+Kimpun voi tehdä valmiiksi niin ajoissa kuin vain haluaa, kenenkään ei siis tarvitse hääpäivänä huolehtia erikseen kukkien hakemisesta
+Kimppu kestää hyvänä vuodesta toiseen
+Kimppu kestää helmikuun pakkasetkin nupsahtamatta
+Kimpusta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa!
+Kimpusta ei lähde tuoksuja, joten se ei myöskään allergisoi ketään!
+Kukat ei ainakaan tahraa valkoista pukua edes vahingossa! 
+Paljon halvempi toteuttaa kuin aidoista kukista tehty kimppu!

Kimppuni inspiraationa on siis tämän kaltainen kyhäelmä:

Kuva: Pinterest

3.4.2018

Häämekon metsästys osa 3

Hyvät lukijat, voimme nyt kaikki huokaista helpotuksesta, sillä mekkokriiseilyt on nyt virallisesti ohitse!

Mulla on nimittäin mekko! Ihan uskomatonta! Mun pää on ihan pyörällä enkä meinaa uskoo tätä nyt itsekkään todeksi! Mutta tosiaan mie maksoin tänään juuri mekkoni kokonaan, aaaapuaa! Mekko jäi vielä liikkeeseen, sillä helmassa oli repeämä joka vaati paikkailuja. Mekko paikataan liikkeessä jonka jälkeen minulle lähetetään viesti ja sitten... sitten saan hakea ihanan upean luomukseni! 



Kurkistus kankaaseen 
Nyt kun se on alta pois, voin huokaista hetkeksi. Ihanaa! 

Mekko on siis peräisin Muotitalo Tyynelästä, asiakaspalvelu oli minusta täällä tosi ammattimaista ja melko ripeää! Siis kivalla tavalla ripeää! 

Nyt kun olen käynyt Tampereella sekä Morsiusgalleriassa, Zazabellassa, että Muotitalo Tyynelässä, en osaisi kyllä eritellä paikkoja asiakaspalvelun mukaan. Kaikissa paikoissa oli omat puolensa ja jokainen kohtaamani myyjä on ollut asiakaspalvelija omalla tavallaan. En siis pistäisi paikkoja sen perusteella paremmuusjärjestykseen. 

Saatavilla olevien mallien suhteen pidin eniten ehkä Zazabellasta. Malleja oli kyllä tosiaan monenlaista ja pidin siitä systeemistä että päälle mallailtiin pukuja jotka oli oikean kokoisia. Näin tehtiin myös Tyynelässä, mutta Morsiusgalleria oli tämän suhteen hieman harmittava. Morsiusgalleriassa oli nimittäin ehkä yksi puku joka oli sopiva, muut olivat joko liian pieniä tai isoja. On nimittäin oikeasti paljon helpompaa muodostaa mielipide puvusta joka on päällä sen näköinen kuin sen voisi kuvitella näyttävän myös hääpäivänänään. Varmasti moni kaunis häämekko jäi näkemättä kun ei ollut oikeaa kokoa, mutta niistä liian pienistä jokainen karsiutui osittain myös siksi kun en osannut nähdä pukua oikean kokoisena päälläni.

Oikeastaan tämä ei edes harmita minua (enää), sillä Muotitalo Tyynelästä ostamani häämekko on TÄY-DEL-LI-NEN! Siis todella.. Mikään mekko ei voisi olla enempää kuin mulle tehty. <3 

1.4.2018

Askartelua; suodatinpaperiruusut!

Jotain vaihtelua hääpukustressiin, mikä rauhoittaisi mieltä paremmin kuin mielekäs askartelu!

Saanko esitellä: Suodatinpaperiruusut!


Siis miten helppoja, kätsyjä, halpoja ja sieviä ja monenlaiseen taipuvia ihania pikku näperryksiä!


Tekaisin siis eilen näitä ruususia 2 kpl samalla kun katseltiin J:n kanssa netflixiä. Homman alkuun saaminen kesti jonkin aikaa, kun piti ensin tajuta mitä tässä piti tehdä. Luupäälle tarvii kaikki vääntää rautalangasta. Ekan ruusun jälkeen olikin toisen tekeminen tosi paljon helpompaa. Vielä näppärämpää on jos leikkelee terälehtiä kerralla paljon, niin saa tehtyä monta ruusua siinä melkein samalla vaivalla. :)

Ajattelinkin että järjestän ihanille apureilleni askarteluillan ja leikkelen valmiiksi kaikenlaisia ja -kokoisia terälehtiä ja niitä sitten yhdessä pakerrellaan ja vietetään iltaa yhdessä!

Innostuin näiden teosta lukiessani Operaatio rouva R -hääblogia josta löytyy selkeät ohjeet ruusun tekoon, sekä linkki Martha Stewartin tekemiin kaavoihin. Siitäpä vain sitten askartelemaan!

Nyt kun ruusun perusidea on selvinnyt, niin ruusujahan voi muokkailla vaikka miten, terälehtien mallia voi muutella, määrää lisätä, kokoja muutella.... vaihtoehtoja vaikka millä mitalla! Näitä voi myös värjätä ja maalata, mikäli ei valkoinen innosta tai sovi väriteemaan, suodatinpaperihan on huokoista paperia joka ottaa värit itseensä hyvinkin hienosti, joten värjäykseen voi varsin hyvin hyödyntää melkolailla kaikkea mistä irtoaa väriä! vesivärit, akryylivärit, marjat, punajuuri,tee, kahvi... näitähän riittää.




Taidanpa tänään jatkaa askartelua näiden parissa vielä ainakin parin ruusun verran, nää on ihania!

Häämekon metsästys osa 2


Kuten aiemmassa häämekkoja koskevassa postauksessani mainitsin, löysin Zazabellasta upean mekon joka jäi sitten viikoksi kummittelemaan mieleeni. Halusin kuitenkin vielä antaa mahdollisuuden Muotitalo Tyynelän mallistolle, niinpä varasin sinne sovitusajan. Mukaani lähtivät kaksikko jotka olivat mukanani myös Morsiusgalleriassa. Tytöt eivät olleet nähneet mekkoa jonka löysin Zazabellasta, joten varasin sinne myös uuden sovitusajan jotta hekin näkevät mekon.

Marssimme ensin Tyynelään sovitukselle ja myyjän avustuksella löysimmekin tosi monta hienoa ja hyvin istuvaa mekkoa. Kuitenkin, yksi oli ylitse muiden. Kun pukua vasta kiristeltiin niin aloin jo hypistellä mekkoa ja sen tietolappua joka roikkui kyljen kohdilla. En koe olevani itse mitenkään kyynelehtivä tyyppi, mutta jo siinä vaiheessa jouduin vähän nieleskelemään.

Kun pääsin mekko päällä peilin eteen, en osannut sanoa mitään. Tönötin siinä vain hiljaa ja odotin tyttöjen reaktiota. Hetken aikaa kaikki me olimme hiljaa ja vain tuijotimme mekkoa. Se oli täydellinen. Siitä ei puuttunut mitään, siinä ei ollut mitään liikaa. Herkkä, kaunis, hieman erilainen. Juuri nyt tätä kirjoittaessani joudun jopa hieman nieleskelemään liikutustani. Todella, niin ihana se oli. Ei siihen tarvittu ketään sanomaan sitä ääneen.



Tähän väliin tulee sana MUTTA

En ollut vielä valmis tekemään päätöstäni tässä asiassa, halusin että tytöt kuitenkin näkevät sen mekon jonka löysin zazabellasta. Haikeana vaihdoin mekon tilalle omat vaatteeni ja lähdimme kohti zazabellaa jossa olikin tuttu myyjä vastassa.

Myyjä puki mekon ylleni ja tepastelin tyttöjen eteen. Mekko oli juuri niin upea kuin muistin sen olevankin, ja sehän tässä niin kamalaa olikin! Miten osaisin valita kahden niin upean mekon väliltä? Koitin vertailla mekkoja kaiken mahdollisen perusteella. Hinnan, mallin, materiaalin, tukevuuden.... kaiken väliltä. Hintaero oli näissä kahdessa niin naurettavan pieni jopa korjaukset mukaanluettuna, ettei mekkoja voinut vertailla edes sen perusteella.

Mulla oli ihan kamala olo. Halusin vain itkeä ja jättää koko leikin kesken. Ajatukset oli niin sekavat etten osannut enkä halunnut ajatella edes koko asiaa. Seisoin puku päälläni puoli tuntia pällistellen ja punniten, testaillen pukua bolerolla, ilman, hunnulla, ilman.. erilaisilla boleroilla... Sitten päätin että ei tämä tästä helpotu vaikka seisoisin puku päälläni koko loppupäivän, en pysty tekemään tätä päätöstä nyt. Siispä lähdimme liikkeestä ja siirryimme pubiin puimaan tätä probleemaa parin lasillisen äärellä. En olisi itsekään tätä uskonut, mutta olin todella ahdistunut ja hämmentynyt koko tilanteesta, miten yksi mekko voi aiheuttaa tällaisen ahdistuksen?

Istuimme tyttöjen kanssa pari tuntia pubissa ja puimme tilannetta kaiken muun hölinän ja läpätyksen ohella, hiljalleen omassa mielessä alkoi vahvistua puvun valinta mutta ajattelin nukkua ensin yön yli ja miettiä asiaa uudelleen vasta sitten. Alkoi ollakin jo niin myöhä ja olo väsynyt kaikesta siitä pähkäilystä, joten parempi mennä vain kotiin nukkumaan J:n kainaloon.

Aamulla ennenkuin edes ehdin silmiäni auki saada, haluamani mekon kuva piirtyi mieleeni niin ettei siitä jäänyt epäilystäkään, kumpi mekko olisi se jonka näistä kahdesta haluan. Ahdistukseni ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen. En nimittäin ollut varautunut lainkaan sellaiseen tilanteeseen, että mekko pitäisi oikeasti maksaa heti. Jepjep. Mikäs siinä, äkkiäkös opiskelija nykäisee selkänahastaan ylimääräisen 1000€, voi itku.

So what shall I do now?



... To be continued...