21.2.2019

Ohi on!

Häät oli ja meni. Tipahdin häätyhjiöön, kuiluun, railoon.
Moni asia jäi harmittamaan, mitä jäi vielä tekemättä... mitä olisi voinut tehdä toisin.

Moni ihan pikkujuttu jäi harmittamaan, muutama tekemätön työ. Aika vain loppui kesken. Miten se vaan voi olla mahdollista, kun näitä häitä järjestettiin kokonainen vuosi? 
Noh, siihen vaikutti liian moni asia, jotta viitsisin edes niistä kirjoittaa tähän. Jotkut oli ihan meidän omia mokia, toiset taas eivät olleet, kaikkiin asioihin me ei voitu vaikuttaa. 
Ehkä me vielä saadaan joskus jokin tilaisuus järjestää jotain yhtä mahtavaa ja ainutlaatuista, ja jos se tilaisuus joskus eteen tulee niin todella moni asia tullaan tekemään eri tavalla.

Mutta ei, en silti kadu. Tärkeintä on se että kaikki mitä mä tarvitsen, on tässä. Juuri tässä, juuri nyt. Mulla on rakastava ja rakastettu mies, ihania muistoja, aivan mahtava vuosi takana ja niin monta upeaa vuotta edessä. Meillä on onni ja rakkaus, meillä on toisemme. 

Jännityksellä odottelemme kuvaajan ottamia kuvia ja tässä odotellessa voimmekin ihastella vieraidemme ottamia kuvia. Onneksi! 

Mutta pidemmittä puheitta ja seuraavaan kertaan, olkaapa hyvät: Herra & Rouva F!


Ps. Lupaan että kerron kaiken häiden valmisteluista aina polttareihin ja hääpäiväämme saakka sekä siitä eteenpäin. Nyt vain täytyy vielä toipua häätyhjiöstä! 

16.1.2019

Kuukausi aikaa!

Häät lähenee ja paniikki kasvaa. 

Hää-ähky

Ahdistaa

Kiire

Lepo unohtuu

Ylisuorittamista

Aivot käy kierroksilla

Keskittymiskyky on luokkaa marsu

Jännitystaso nousee

Innostus kasvaa

Odotus


^ Noilla ylläolevilla sanoilla on tosi hyvä kuvailla tän hetken tunnelmia. Olo on kuin ylijännitetyllä viulunkielellä, mutta odotus on tosi korkealla ja oon kaikesta jännityksestä ja turhautuneisuudesta huolimatta tosi innoissani ja toiveikkaasti odotan hääpäiväämme.

Olen huomannut stressitasoni kasvaneen, sillä unenlaatu on aika merkittävästi muuttunut normaalista. Saatan herätä keskellä yötä sängystä istumassa ja pohtimassa jotain to do -listoja, budjetteja, aikatauluja yms häähommia. Olen normaalistikin melko herkkäuninen mutta tämä häästressi korostaa sitä kyllä kovasti :D 

Yksin ollessani mumisen kokoajan jotain ja puhun itsekseni. Tämä on toki meikäläiselle melko normaalia mutta olen alkanut tiedostaa tekeväni tällaista. Keskittymiskykyni on aivan olematon, siis luokkaa marsu. Työpäivät menee ihan sumuissa kun en osaa keskittyä töihini vaan samalla pohdin kokoajan asioita mitä täytyy vielä muistaa tehdä. En myöskään ihan aina pysy keskusteluissa mukana. Buukkaan kaiken vapaa-aikani täyteen ja yritän organisoida päiväni niin, että ehdin tekemään kaiken ja käymään asioilla. 

Huhhuh, kotona illat ja aamut askarrellaan, kunhan siihen vain on aikaa. Häätavaroille olemme hamstranneet työpaikoiltamme pahvilaatikoita, onneksi niitä on lähes rajattomasti molempien työpaikoilla. Paljon olemme myös jo pakanneet tavaroita, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa tulemme vielä purkamaan jokaisen laatikon yksitellen ja listaamme kaikki tavarat. :D Ettei vaan mitään unohtuisi. 

No hei, ei kaikki mun elämä oo pelkkää häästressaamista ja sekoilua. On tässä tapahtunut paljon hyvääkin. Kuten että mä sain eilen hääpukuni korjausompelusta, ja mun kimppuni on valmis! Mun on ihan pakko pikkuisen kehaista, että oon kyllä kimppuuni todella tyytyväinen ja tein sen itse!  Laittelen kuvia sitten häiden jälkeen, pidän yllätyksenä. ;) 

Blogini on vietellyt hieman hiljaiseloa tässä ja siihen on olemassa myös syy. Kuten olen aikaisemmin sanonut, haluan pitää häiden yksityiskohtia piilossa kunnes häämme on juhlittu, ja yksinkertaisesti ei ole kauheasti kirjoitettavaa kun niin monet asiat haluaa pitää katseilta piilossa sinne saakka. Tai siis lähes kaiken, koska kaikki tehdään itse. :) Mutta lupaan, että häiden jälkeen tulen sitten kertomaan ohjeita ja puran häämme pala palalta sitten tänne blogiini ihan valmisteluista juhlaan saakka. :) 

Otan myös mielelläni vastaan lukijoilta toiveita, mistä haluaisitte erityisesti häiden jälkeen kuulla postauksen muodossa? 

Näillä puheilla minä palaan takaisin kiireiseen kuukauden mittaiseen viimepinnistykseen ja valmistaudun tähänastisen elämäni loistavimpaan ja ihanimpaan (toivottavasti) päivään!