Kuten aiemmassa häämekkoja koskevassa postauksessani mainitsin, löysin Zazabellasta upean mekon joka jäi sitten viikoksi kummittelemaan mieleeni. Halusin kuitenkin vielä antaa mahdollisuuden Muotitalo Tyynelän mallistolle, niinpä varasin sinne sovitusajan. Mukaani lähtivät kaksikko jotka olivat mukanani myös Morsiusgalleriassa. Tytöt eivät olleet nähneet mekkoa jonka löysin Zazabellasta, joten varasin sinne myös uuden sovitusajan jotta hekin näkevät mekon.
Marssimme ensin Tyynelään sovitukselle ja myyjän avustuksella löysimmekin tosi monta hienoa ja hyvin istuvaa mekkoa. Kuitenkin, yksi oli ylitse muiden. Kun pukua vasta kiristeltiin niin aloin jo hypistellä mekkoa ja sen tietolappua joka roikkui kyljen kohdilla. En koe olevani itse mitenkään kyynelehtivä tyyppi, mutta jo siinä vaiheessa jouduin vähän nieleskelemään.
Kun pääsin mekko päällä peilin eteen, en osannut sanoa mitään. Tönötin siinä vain hiljaa ja odotin tyttöjen reaktiota. Hetken aikaa kaikki me olimme hiljaa ja vain tuijotimme mekkoa. Se oli täydellinen. Siitä ei puuttunut mitään, siinä ei ollut mitään liikaa. Herkkä, kaunis, hieman erilainen. Juuri nyt tätä kirjoittaessani joudun jopa hieman nieleskelemään liikutustani. Todella, niin ihana se oli. Ei siihen tarvittu ketään sanomaan sitä ääneen.
Tähän väliin tulee sana MUTTA
En ollut vielä valmis tekemään päätöstäni tässä asiassa, halusin että tytöt kuitenkin näkevät sen mekon jonka löysin zazabellasta. Haikeana vaihdoin mekon tilalle omat vaatteeni ja lähdimme kohti zazabellaa jossa olikin tuttu myyjä vastassa.
Myyjä puki mekon ylleni ja tepastelin tyttöjen eteen. Mekko oli juuri niin upea kuin muistin sen olevankin, ja sehän tässä niin kamalaa olikin! Miten osaisin valita kahden niin upean mekon väliltä? Koitin vertailla mekkoja kaiken mahdollisen perusteella. Hinnan, mallin, materiaalin, tukevuuden.... kaiken väliltä. Hintaero oli näissä kahdessa niin naurettavan pieni jopa korjaukset mukaanluettuna, ettei mekkoja voinut vertailla edes sen perusteella.
Mulla oli ihan kamala olo. Halusin vain itkeä ja jättää koko leikin kesken. Ajatukset oli niin sekavat etten osannut enkä halunnut ajatella edes koko asiaa. Seisoin puku päälläni puoli tuntia pällistellen ja punniten, testaillen pukua bolerolla, ilman, hunnulla, ilman.. erilaisilla boleroilla... Sitten päätin että ei tämä tästä helpotu vaikka seisoisin puku päälläni koko loppupäivän, en pysty tekemään tätä päätöstä nyt. Siispä lähdimme liikkeestä ja siirryimme pubiin puimaan tätä probleemaa parin lasillisen äärellä. En olisi itsekään tätä uskonut, mutta olin todella ahdistunut ja hämmentynyt koko tilanteesta, miten yksi mekko voi aiheuttaa tällaisen ahdistuksen?
Istuimme tyttöjen kanssa pari tuntia pubissa ja puimme tilannetta kaiken muun hölinän ja läpätyksen ohella, hiljalleen omassa mielessä alkoi vahvistua puvun valinta mutta ajattelin nukkua ensin yön yli ja miettiä asiaa uudelleen vasta sitten. Alkoi ollakin jo niin myöhä ja olo väsynyt kaikesta siitä pähkäilystä, joten parempi mennä vain kotiin nukkumaan J:n kainaloon.
Aamulla ennenkuin edes ehdin silmiäni auki saada, haluamani mekon kuva piirtyi mieleeni niin ettei siitä jäänyt epäilystäkään, kumpi mekko olisi se jonka näistä kahdesta haluan. Ahdistukseni ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen. En nimittäin ollut varautunut lainkaan sellaiseen tilanteeseen, että mekko pitäisi oikeasti maksaa heti. Jepjep. Mikäs siinä, äkkiäkös opiskelija nykäisee selkänahastaan ylimääräisen 1000€, voi itku.
So what shall I do now?
... To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti